Israel 24

Makpelan luola on Hebronin tärkein nähtävyys ja juutalaisuuden toiseksi pyhin paikka Jerusalemin Temppelivuoren jälkeen.

Juutalaisten ja israelilaisten kantaisä Aabraham osti Makpelan luolan maapaikan heettiläiseltä Efronilta 400 hopeasekelillä hautapaikaksi vaimolleen Saaralle, joka kuoli 127-vuotiaana v. 2075 eKr.

Myöhemmin myös Aabraham itse sekä Iisak, Rebekka, Jaakob ja Lea haudattiin samaan sukuhautaan, minkä takia paikkaa kutsutaan myös Patriarkkojen luolaksi. Jaakobin nuorempi vaimo Raakel joutui yksinäiseen hautaan Betlehemin tien varteen, mistä teinkin jo aiemmin oman raportin.

Siihen aikaan Hebronia kutsuttiin myös nimellä Mamre ja Kirjat Arba. Raamattu ei sitä kerro, mutta legendan mukaan Aabraham osti Makpelan luolan sen takia, että Aadam ja Eeva oli haudattu sinne. Joka tapauksessa tästä tarinasta tulee nimi Kirjat Arba, joka tarkoittaa neljää kylää viitaten neljään raamatulliseen aviopariin eli kerrataan vielä, siis Aadam ja Eeva, Aabraham ja Saara, Iisak ja Rebekka sekä Jaakob ja Lea.

Kuten jo kerroin eilisessä raportissani, nykyään Kirjat Arba on Hebronista itään oleva 9000 juutalaisen siirtokunta.

Herodes Suuri rakennutti Makpelan hautakammioiden päälle jylhän massiivisen linnoituksen, jossa suurin yksittäinen kivi on jopa 7.5 m pitkä ja painaa 40 tonnia.

Rakennuksen nykyinen koko ja muoto on peräisin ristiretkeläisajalta.

Aabraham on Ismaelin kautta myös arabien kantaisä, jota muslimit pitävät profeettana. Niinpä Makpelan luolan islamilaisella puolella on Ibrahimin moskeija. Patriarkkojen ja heidän vaimojensa hautamuistomerkit ovat pääosin juutalaisella puolella, mutta Iisakin ja Rebekan muistomerkit ovat islamilaisella puolella. Juutalaisilla on käytössään 20 % ja muslimeilla 80 % rakennuksen tiloista.

Kun kuljin juutalaisella puolella, näin paljon kauniita huoneita, hautamuistomerkkejä ja synagogatiloja, joissa miehet lukivat ääneen Tooraa.

Hautamuistomerkki eli kenotapsi on maan pinnalla oleva rakennelma, joka on patriarkkojen haudan päällä. Se ei sisällä ruumista. Varsinaiset hautaluolat ovat syvällä rakennuksen alla maaperässä, jonne ei turistilla ole pääsyä.

Kuvassa ylempänä Makpelan eli Patriarkkojen luolan päälle rakennettu rakennus.

Kuvassa alempana Makpelan luolassa oleva Aabrahamin kenotapsi eli hautamuistomerkki.

Faisal al-Kasim on Syyriasta paennut druusi, joka työskentelee Qatarin televisioyhtiön Al Jazeeran laajalti ihailtuna ohjelmaisäntänä, jonka suorasanaiset kommentit suositussa The Opposite Direction (Vastakkainen suunta) –nimisessä keskusteluohjelmassa aiheuttavat aina välillä kuohuntaa arabimaailmassa.

Näin kävi viime viikonloppunakin sen jälkeen kun Faisal al-Kasim oli julkaissut twiitin, että sionismi on viime vuosisadan menestyksellisin hanke.

Myrskyn aiheuttanut twiitti kuului kokonaisuudessaan näin: ”The majority of Arabs, if they want to insult you, describe you as ‘Zionist,’ knowing that the most successful project of the past century and the present is the Zionist project, while all projects of the Arabs, especially Arab nationalism, have failed.” Suomeksi: “Jos arabien enemmistö haluaa loukata sinua, he kutsuvat sinua sionistiksi tietäen, että sionismi on viime vuosisadan ja tämän hetken menestyksellisin hanke, kun taas kaikki arabien hankkeet, varsinkin arabien kansallismielisyys, ovat epäonnistuneet.”

Yksi arvostelijoista oli tunnettu egyptiläinen tv-persoonallisuus Ahmed Moussa, joka sanoi: ”Joku imarteli Israelia israelilaisella Al Jazeeran asemalla.” Lausunnossa on kaikki väärin: Al Jazeera ei ole israelilainen asema, vaan arabiasema, joka on usein hyvin kriittinen Israelin valtiota kohtaan. Myös Faisal al-Kasim puhuu usein myös Israelin kielteisistä puolista eli hän on tasapuolinen toimittaja, ei yksipuolinen propagandisti.

Faisal al-Kassim reagoi hyökkäyksiin siten, että hän pyysi katselijoita osallistumaan äänestykseen, jossa piti vastata seuraavaan kysymykseen: ”Kummat ovat kehittyneempiä, demokraattisempia ja menestyksellisempiä, Israel vai arabimaat?”

Kyselyn tulos osoitti, että 81,7 % arabeista piti Israelin hallintoa parempana. Eli tavalliset arabit ymmärtävät tosiasioita paljon paremmin kuin heidän vihan ja ideologian sokaisemat johtajansa.

Kuvassa Faisal al-Kasim.

Betlehem on täynnä Jeesukseen liittyviä tapahtumapaikkoja ja kristillisiä kirkkoja, mutta on siellä yksi juutalaisuuteenkin liittyvä muistomerkki, nimittäin Raakelin hauta, joka ei sijaitse nykyisen Betlehemin alueella Länsirannalla vaan aivan sen lähellä, kävelymatkan päässä tarkastuspisteestä omalla suljetulla juutalaisten erillisalueella, jonka ympärillä on massiivinen kahdeksan metriä korkea turvamuuri.

Raakel oli Jaakobin nuorempi vaimo, joka kuoli kahdestatoista veljeksestä nuorimman eli Benjaminin synnytykseen ja hänet haudattiin Efratan eli Betlehemin tien varteen, kuten 1. Moos. 35:19 kertoo. Hänen haudallaan rukoilemisen uskotaan auttavan erityisesti lapsettomuuteen.

Hautarakennus on turkkilaisaikainen, jossa on ollut aikaisemmin Bilal-niminen moskeija, joten palestiinalaiset vaativat sitä Unescon tukemana itselleen, mutta Israel pitää hautaa kansallisena omaisuutena eikä ole luovuttamassa sitä kenellekään. Israel julisti v. 2010 Raakelin haudan suojeltavaksi kansalliseksi perintökohteeksi.

Kun Jordania hallitsi Länsirantaa, juutalaisia ei päästetty haudalle. Ja kun Israel valloitti Länsirannan vuonna 1967, palestiinalaisia ei enää päästetty sinne, paitsi erikoisluvalla. Juutalaisten lisäksi vain Israelin puolelta tulevat turistit voivat käydä Raakelin haudalla.

Kun menin taksikyydissä haudalle, tarkastuspisteen sotilaat eivät vaatineet passia nähtäväksi, kuten yleensä, vaan saatuaan tietää, että olemme menossa Raakelin haudalle, viittasivat vain hyväksynnän merkiksi.

Raakelin hautakammio oli täynnä hartaita juutalaismiehiä (naisilla on oma osastonsa), joista suurin osa näytti ortodoksijuutalaisilta. Miehet rukoilivat ja monet lukivat Raamattua, osa kuuluvasti ääneen.

Kuvassa ylhäällä Raakelin hauta.

Kuvassa alhaalla Betlehemin turvamuuri.

Tänään vietetään Israelissa Tu Bishvat –juhlaa, joka kuvaa uudistumista ja lunastusta.

Tu Bishvat tarkoittaa shvat-kuukauden viidettätoista päivää, joka on yleensä tammi–helmikuussa. Päivää kutsutaan myös nimellä Rosh Hashana Leilanot eli Puiden uusivuosi, koska tähän aikaan Israelin puut elpyvät talviajan lepotilansa jälkeen. Talvisateet ovat loppuneet, ja vesi on valunut maanpinnan alapuolelle juuristoon.

Tu Bishvat -juhlaa ei mainita Raamatussa. Kuitenkin se on ollut juutalainen tapa vuosisatoja. Viime aikoina juhla on tullut tunnetuksi “ympäristöpäivänä”, juutalaisena “multapäivänä”, jolloin ihmiset istuttavat puita.

Vaikka puut ovat tärkeitä, puun todellinen tarkoitus on tuottaa hedelmää. Hedelmä onkin Tu Bishvat -juhlan symboli.
Niinpä juutalaiset juhlivat puiden uusivuosi -juhlaa syömällä hedelmiä, kuten viikunoita, oliiveja, viinirypäleitä, taateleita ja granaattiomenoita.

Toora käskee juutalaisia pidättäytymään puun hedelmien syömisestä sen kolmen ensimmäisen elinvuoden ajan. Neljännen vuoden sato on uhrattava Herralle, ja vasta viidentenä vuonna hedelmäpuun satoa saa nauttia. Koska kaikkien puiden istutusajankohdista olisi vaikea pitää kirjaa, Tu Bishvat määrittelee ajankohdan, jolloin kaikki puut täyttävät vuosia.

Toorakin kehottaa israelilaisia istuttamaan runsaasti puita Luvattuun maahan, kuten Jumala itse teki paratiisissa: ” Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt.”

Sen tähden puut ovat olleet ja ovat edelleen israelilaisille tärkeitä. Asian huomaa kaikkialla Israelissa, kun joka paikassa on runsaasti erilaisia puita ja pensaita. Juutalaisten ollessa poissa maasta maisema oli hyvin toisenlaista eli karua ja autiota satojen vuosien aikana. Kun maa nyt viheriöi kaikkialla, on se todiste Jumalan Israelia ja lopunaikaa koskevien profetioiden toteutumisesta.

Jokaiselle syntyneelle lapselle on tapana istuttaa oma puu: pojalle komea setri ja tytölle tuoksuva sypressi. Hääparin perinteisen hääkatoksen valmistamiseen käytetään heidän nimikkopuidensa oksia.

Ihmisilläkin on hyvä olla maaperä, jossa heidän juurensa ovat ja jossa he voivat kasvaa, kypsyä ja kehittyä. Ihmisiä verrataankin Raamatussa (Jes. 61:3) puihin: ”Heitä kutsutaan vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.” Ja Psalmi 92:14-15 sanoo: ”Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla. Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat.”

Kuvassa israelilaisen taiteilijan Zeev Rabanin (1890-1970) tekemä vesivärimaalaus ”Tu Bishvat”.

Syntymäkirkon vieressä on v. 1881 rakennettu katolinen Pyhän Katariinan kirkko, jonne pääsee suoraan Syntymäkirkosta edessä vasemmalla olevasta ovesta.

Katariina oli Alexandriassa 300-luvulla jKr. elänyt pyhimys, joka kuoli marttyyrina. Legendan mukaan enkelit veivät Katariinan ruumiin Siinain vuorelle, jonne rakennettiin 500-luvulla jKr. kirkko ja luostari hänen kunniakseen.

Pyhän Katariinan kirkosta televisioidaan joka vuosi jouluaaton keskiyön messu ympäri maailmaa.

Kirkon alla on luolaverkosto, josta löytyy mm. Hieronymus-munkin työhuone, jossa hän käänsi 300-luvun lopulla Raamatun latinaksi. Tällä Versio Vulgata –nimisellä käännöksellä on edelleen suuri merkitys katoliselle kirkolle.

Alhaalla on myös Joosefin kappeli, jossa muistellaan Joosefin näkemää unta, jossa enkeli kehotti Joosefia pakenemaan perheensä kanssa Egyptiin.

Lisäksi luolastossa on Viattomien kappeli, joka muistuttaa Herodeksen toimeenpanemasta Betlehemin lastensurmista.

Lopuksi kävin katsomassa Betlehemin v. 1893 valmistunutta Luterilaista joulukirkkoa, mutta se onnistui vain ulkoapäin, koska portti oli kiinni eikä summerin soittaminenkaan auttanut.

Kirkko on tunnettu 14 upeasta lasimaalauksestaan, jotka ovat säilyneet ehjinä, vaikka ympärillä on välillä taisteltu.

Kirkon torni on erikoisen muotoinen. Se muistuttaa 1800-luvun betlehemiläisen naisen hattua.

Kuvassa ylhäällä Pyhän Katariinan kirkko.

Kuvassa alhaalla Luterilainen joulukirkko.

Maitoluolan kappelin jälkeen lähdin kävelemään lähellä olevaa Syntymäkirkkoa kohti.

Milk Grotto Street oli molemmin puolin täynnä matkamuistomyymälöitä. Yhtäkkiä kuulin erään kauppiaan huutavan perääni: ”Padre (Isä)!”. Mies luuli ilmeisesti minua mustassa puserossani ja valkoisessa lippalakissani katoliseksi papiksi.

Kävin v. 1981 Syntymäkirkossa ja silloin meillä oli ryhmänä mahdollisuus päästä nopeasti myös alhaalla olevaan syntymäluolaan, jossa Jeesuksen seimen sanotaan olleen. Mutta kun nyt astuin matalasta oviaukosta eli nöyryyden portista kirkkoon, huomasin heti, että tällä kertaa alas luolaan meno ei onnistu, sillä kirkon sisällä oli 70 metrin jono puhumattakaan siitä jonosta, jota en nähnyt alempana. Jonot syntyvät sen takia, että monet pyhiinvaeltajaryhmät pysähtyvät alhaalla laulamaan ja rukoilemaan. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin luopua syntymäluolaan menosta, koska taksikuskini Mohammed odotti minua Seimiaukiolla.

Kerrottakoon kuitenkin sen verran, että syntymäluolassa Jeesuksen syntymän tarkka paikka on merkitty v. 1717 paikalleen asetetulla marmoriin upotetulla hopeatähdellä, joka varastettiin v. 1847, mutta sulttaani Abdul Mejid pakotti kreikkalaiset ortodoksit palauttamaan tähden v. 1853. Tähdessä on latinaksi sanat ”Hic de Virgie Maria Iesus Christus natus est” eli Tässä Jeesus Kristus syntyi Neitsyt Mariasta”.

On hämmästyttävää, että Syntymäkirkossa, joka on ikään kuin Betlehemin maamerkki, on ollut katkeamatta jumalanpalveluksia jo 300-luvulta jKr. lähtien, jolloin Rooman kristinuskoon kääntynyt keisari Konstantinus Suuri rakennutti kirkon sille paikalle, jossa Jeesuksen uskottiin syntyneen.

Sittemmin Syntymäkirkkoa laajennettiin ja korjattiin Itä-Rooman keisarin Justinianuksen aikana 500-luvulla jKr. ja ristiretkeläisten toimesta 1100-luvulla jKr.

Syntymäkirkko on säästynyt historian aikana eri valloittajien tuholta, mikä on melkoinen ihme ja poikkeus säännöstä. Esimerkkinä voisi mainita sen, että persialaiset hävittivät Jerusalemia v. 614 jKr., mutta he säästivät Betlehemin Syntymäkirkon siksi, että kirkon edustalla mosaiikissa oli kuvattuna persialainen itämaan tietäjä.

Syntymäkirkko ei kuulu yhdelle kirkolle, vaan sen hallinta on jaettu kolmen kirkkokunnan eli katolisten, ortodoksien ja armenialaisten kesken.

Unesco lisäsi palestiinalaishallinnon esityksestä Syntymäkirkon maailmanperintökohteiden listalleen kesäkuussa 2012.

Kuvassa Betlehemin Syntymäkirkko.