Israel 9

25.3.2018

Israel-raportti 27

Länsiranta – oikeasti Juudea ja Samaria

Kävin vuoden 1981 ja 2012 Israelin matkoillani joillakin Länsirannan alueilla, mutta alkaessani kirjoittaa syksystä 2015 lähtien näitä Israel-raporttejani en ole vielä vieraillut Länsirannalla ennen kuin tänään 25.3.2018, jolloin sain tehdä hienon kiertomatkan Beteliin, Siloon ja Arieliin kuljettajana toimineen Markku Eskelin ja mukaan tulleen Emilia Heinilän kanssa.

Kirjoitan mainituista paikoista erilliset raportit, mutta haluan tässä jutussani kertoa jotakin yleistä Länsirannasta.

Länsiranta eli hepreaksi Yehuda veShomron (Juudea ja Samaria) tarkoittaa Jordan-joen länsirantaa, jonka Jordania valtasi vuosien 1948–1949 Israelin itsenäisyyssodassa ja Israel puolestaan vuonna 1967 käydyssä Kuuden päivän sodassa.

Vuodesta 1994 osissa Länsirantaa on toiminut rajoitettu palestiinalaisten itsehallinto PA, jonka suurin taustaryhmä on Fatah, joka pyrkii loputtomilla neuvotteluilla saamaan etuja ja myönnytyksiä Israelilta. Gazassa taas valtaa pitää radikaalimpi Hamas, jonka suorasukaisena päämääränä on Israelin tuhoaminen. Tämä kahden kärjen taktiikka johtaa siihen, että palestiinalaiset voivat puhua toista, mutta tehdä jotain aivan muuta, ja ennen kaikkea pyrkiä sellaiseen lopputulokseen, jota ei julkisesti myönnetä. Näiden kahden ryhmittymän välillä on jatkuvia valtataisteluita, mutta periaatteessa ne ajavat samaa Israelin vastaista agendaa.

Arabit katsovat, että myös Itä-Jerusalem, jossa minun majapaikkani on, kuuluu Länsirannan alueeseen, mutta Israel on liittänyt sen Jerusalemin kuntaan ja talousalueeseen.

Länsirannalla asuu 2,5 miljoonaa arabia ja noin 300 000 juutalaista Israelin valtion taloudellisesti tukemissa siirtokunnissa.

Länsiranta on jaettu vuoden 1993 Oslon sopimuksessa kolmeen luokkaan:

A-alueet (18 % Länsirannasta), joissa on täydellinen arabien siviili- ja turvallisuushallinto. Israelilaisilla siviileillä on pääsy kielletty eikä Israelin armeija ole pysyvästi läsnä.

B-alueet (21 % Länsirannasta), joissa on palestiinalaisten siviilihallinto ja Israelin ja palestiinalaisten yhteinen turvallisuushallinto.

C-alueet (61 % Länsirannasta), joissa Israel on vastuussa turvallisuudesta ja siviilihallinnosta.

YK, Euroopan unioni ja Arabiliitto pitävät Israelin siirtokuntia Länsirannalla laittomina. Toisin sanoen kansainvälinen yhteisö katsoo Israelin miehittävän niitä.

Israel kiistää miehityksen ja puhuu vapautetuista Juudean ja Samarian alueista, jotka ovat tuhansia vuosia vanhaa raamatullista ja historiallista Israelin sydänmaata. Israel ei siis ole varastanut kenenkään maita eikä miehitä kenenkään maita, vaan on palannut omille perintömailleen. Jerusalem mainitaan Raamatussa n. 1000 kertaa ja Israel yli 2000 kertaa, kun taas muslimien pyhä kirja Koraani ei mainitse Jerusalemia kertaakaan. Itse asiassa Koraani vahvistaa sen, että Israelin maa kuuluu juutalaisille.

Sen verran voisi mainita historiasta, että kun Turkin 400 vuotta kestänyt valta päättyi v. 1917 Palestiinassa, tuli alueesta Ison-Britannian mandaatti vuoteen 1948 asti, jolloin Israel itsenäistyi. Sitä ennen brittihallitus antoi 2.11.1917 ns. Balfourin julistuksen, jossa luvattiin, että juutalaiset voivat perustaa kansallisen kodin Ison-Britannian mandaattialueelle, joka käsitti siihen aikaan myös nykyisen Jordanian alueen, ei vain sitä aluetta, missä nyt ovat Israelin rajat. Arabeille luvattiin juutalaisalueen sisällä kansalaisoikeudet ja uskonnolliset oikeudet, mutta kansallisen itsemääräämisoikeuden tuli kuulua yksin ja ainoastaan uudelle juutalaisvaltiolle. YK:n edeltäjä Kansainliitto hyväksyi Balfourin julistuksen ja mandaattialueen rajat San Remon kokouksessa 24.4.1920.

Vaikka koko Ison-Britannian mandaattialue oli alun perin luvattu juutalaisille, niin tästä alueesta erotettiin v. 1922 kolmeneljäsosaa arabeille eli koko Jordan-joen itäpuolella oleva alue. Siitä muodostui valtio nimeltä Transjordania (myöhemmin Jordania) ja niin juutalaisille luvattu alue supistui neljännekseen alkuperäisestä. Tämä päätös oli vastoin Kansainliiton hyväksymiä päätöksiä ja vastoin Lloyd Georgen brittihallituksen aikaisemmin tekemää päätöstä. Voimme todeta, että maallisten hallitusten lupaukset eivät aina pidä, kun pitää kumartaa joka suuntaan, mutta Jumalan lupaukset pitävät aina eli koko muinainen Kanaanin maa kuuluu israelilaisille, koska Jumalan on niin luvannut.

YK:n v. 1947 tekemän jakosuunnitelman mukaan Palestiina olisi jaettu arabien ja juutalaisten kesken. Silloin olisi siis Palestiinan valtio voinut syntyä, mutta ympäröivien arabimaiden johtajat eivät hyväksyneet jakoa, koska he halusivat koko Palestiinan arabeille eikä juutalaisille mitään.

Kun arabijohtajat eivät hyväksyneet jakosuunnitelmaa ja aloittivat hyökkäysvalmistelut, noin 700 000 palestiinalaista pakeni muihin arabimaihin, koska arabit kehottivat arabiveljiään poistumaan pois sodan tieltä, koska silloin olisi esteetön mahdollisuus maan valloittamiseen. Useimmat arabit tottelivat kehotusta, mutta n. 150 000 jäi vasta perustettuun Israeliin.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa se tosiasia, että saman verran eli n. 700 000 juutalaisen omaisuus takavarikoitiin monissa eri arabimaissa, joissa he olivat asuneet vuosisatojen ajan ja heidän oli pakko lähteä tyhjätaskuisina pakolaisina Israeliin.

Ympäröivien arabimaiden v. 1948 aloittamassa sodassa Israel pystyi kuitenkin puolustautumaan voitokkaasti ylivoimaista vihollista vastaan. Egypti miehitti kuitenkin Gazan, Syyria Golanin kukkulat ja Jordania Länsirannan ja Itä-Jerusalemin. Nämä alueet olivat niiden hallussa laittomasti ja vastoin YK:n päätöstä 19 vuotta, aina vuoteen 1967 saakka.

1970-luvulla Israel alkoi perustaa siirtokuntia Länsirannalle, aluksi vain vähän, mutta sitten yhä enemmän. Monet juutalaissiirtokuntalaiset ovat syvästi uskonnollisia, ja he uskovat alueen olevan Jumalan juutalaisille antamaa luvattua maata. Minä uskon samoin.

Toisen intifadan seurauksena Israel on rakentanut Länsirannan turva-aidan, jonka tarkoituksena ei ole palestiinalaisten kiusaaminen, vaikka siitä jonkin verran haittaa onkin, vaan terroristien pääsyn estäminen Israelin kaupunkeihin ja siviiliväestön suojeleminen. Enemmistö israelilaisista tukee hanketta väkivallattomana keinona torjua terrori-iskuja.

Yksi uusi vaihe on Israelin siirtokuntien ympärillä käyty keskustelu, kun muutamat maat ovat alkaneet boikotoida israelilaisia tuotteita, jotka tulevat näiltä alueilta. Samanlaista toimintaa oli natsien aikana 1930-luvulla, kun ihmisiä kiellettiin ostamasta juutalaisten liikkeistä.

Kaikki arabien ja muslimien yritykset tuhota Israel tai ainakin saada sen viereen Palestiinan valtio tulevat kuitenkin epäonnistumaan. Monet arabit pitävät Israelin hallintoa parempana eivätkä he kannata arabivaltion synnyttämistä. Kaikesta huolimatta palestiinalaiset ovat saaneet huomattavia parannuksia alueilleen. Yksi niistä on juokseva vesi Länsirannan asukkaille. Kun vuonna 1967 vain 10 % Länsirannan asukkaista sai päivittäin juoksevaa vesijohtovettä, on lukumäärä nykyään 96 %. Heidän tilanteensa on paljon parempi kuin ympäröivissä arabimaissa. Israelin alaisuudessa myös Länsirannan arabien terveydelliset olot ovat kohentuneet huomattavasti.

Vaikka monet arabit ovatkin siis tyytyväisiä Israeliin ja sen hallintoon, on palestiinalaisten joukossa kuitenkin enemmistö niitä, jotka eivät usko rauhanomaiseen rinnakkain elämiseen, vaan he näkisivät mieluiten, että koko Israelin valtio häviäisi Lähi-idästä ja tilalle tulisi islamilainen valtio.

Näin ei tule kuitenkaan tapahtumaan. Sitä paitsi islamilainen Palestiinan valtio on jo olemassa. Sen nimi on Jordania tai Syyria. Jordanian kuningas Hussein sanoi Daul-lehdessä 26.12.1981: ”Jordania on Palestiinaa ja Palestiina on Jordaniaa.” Ja Jordanian entinen puolustusministeri Anwar Nusseibi sanoi 3.10.1970: ”Jordanialaiset ovat myös palestiinalaisia. Tämä on yksi valtio; nämä ovat yhtä kansaa.”

PLO:n asevoimien komentaja Zuheir Moushin paljasti saksalaiselle aikakauslehdelle Kairossa v. 1972: ”Palestiinalaista kansaa ei ole sellaisenaan olemassa. Palestiinan valtion luominen on vain eräs keino jatkuvaan taisteluumme siionistista valtiota vastaan arabien yhtenäisyyden puolesta. Tosiasiassa ei ole mitään eroa jordanialaisten, palestiinalaisten, syyrialaisten ja libanolilaisten välillä. Vain poliittisista ja taktisista syistä puhumme tänään palestiinalaisen kansan olemassaolosta, sillä arabimaiden kansalliset etunäkökohdat vaativat, että asetamme erillisen Palestiinan kansan vastustamaan siionismia. Haluan korostaa, että sinä hetkenä kun olemme vallanneet koko Palestiinan, yhdistämme välittömästi Palestiinan ja Jordanian.”

Nykyiset ns. palestiinalaiset ovat siis ympäröivistä valtioista 150 viimeisen vuoden aikana Israeliin tulleita arabeja tai heidän jälkeläisiään. He muuttivat melkoisen tyhjänä olleeseen karuun Palestiinaan töitä tekemään sen jälkeen kun alueelle muuttaneet juutalaiset olivat saaneet ahkeralla pioneeritoiminnallaan erämaan kukkimaan ja elintason nousemaan. Nyt näiden siirtolaisten jälkeläiset vaativat itselleen valtiota alueella, joka ei ole koskaan kuulunut heille, vaan on juutalaisten ikivanhaa historiallista maata.

Kuvassa Huwaran kaupunki Länsirannalla vähän yli 7 km Nabluksesta etelään. Taustalla Garissim-vuori.

24.3.2018

Israel-raportti 26

Hamasin marssi Israelin etelärajalla

World Israel News raportoi eilen, että Israelin Puolustusvoimat IDF valmistautuu Hamasin ensi viikon perjantaiksi 30.3.2018 suunnittelemaan joukkomarssiin Israelin etelärajalla.

Hamas on kutsunut kaikkia palestiinalaisia osallistumaan tähän Raivon perjantain massaprotestiin, koska silloin on kulunut 100 päivää presidentti Trumpin päätöksestä siirtää Yhdysvaltojen suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin.

Hamas haluaa mielenosoitusten jatkuvan useita viikkoja tai niin kauan, että USA peruu päätöksensä.

Mielenosoittajia odotetaan paikalle jopa 100 000 ja tuhannet tulevat asumaan rajan lähelle pystytettävissä telttakylissä. Hamasin puhemies Ahmed Abu Retaima on sanonut, että näiden valtavien ihmismäärien tarkoituksena on pelotella israelilaisia.

Hamas on myös kehottanut Juudeassa ja Samariassa eli Länsirannalla asuvia palestiinalaisia järjestämään protestimarsseja perjantain rukousten jälkeen.

Israel valmistautuu siihen mahdollisuuteen, että kymmenettuhannet ihmiset Gazasta yrittävät tunkeutua raja-aidan läpi Israelin puolelle. Tällöin Israelin turvallisuusjoukot joutuisivat hyvin vaikeaan tilanteeseen miettiessään, millaista voimaa tilanteessa voisi käyttää.

Tuollaisessa hankalassa kaaoksessa palestiinalaisten johtajat eivät välitä, vaikka joitakin ihmisiä kuolisikin, koska he tietävät, että tapahtui mitä tahansa, niin maailman liberaali media syyttää kuitenkin kaikesta Israelia.

Israelilla on oikeus ja sen täytyy suojella vaikka voimaa käyttäen rajojaan ja kansalaisiaan, mutta Israelin periaatteena on joka tapauksessa yrittää minimoida haavoittuneiden ja kuolleiden määrää. Sehän ei ole mahdollista, että kymmenientuhansien protestoijien annettaisiin tuosta vain marssia Israeliin.

Viime kuukausien aikana on Gazan rajalla ollut perjantaisin monia väkivaltaisia protesteja, joiden yhteydessä Israelin turvallisuusjoukkoja vastaan on räjäytetty useita pommeja.

Viikon päästä ja siitä eteenpäin näemme, kiihtyvätkö nämä nyt suunnitellut jättimarssit vielä väkivaltaisemmiksi.

”Herra siunatkoon Israelia ja varjelkoon Israelia!”

Lähde: https://worldisraelnews.com/forces-prepare-for-hamas-mass-march-on-israel/?utm_source=MadMimi&utm_medium=email&utm_content=Trump+Picks+Pro-Israel+Hawk+for+National+Security%3B+Israeli+Forces+Prepare+for+Hamas+March+on+Israel%3B+Islamic+Terror+Strikes+France&utm_campaign=20180323_m144656336_Trump+Picks+Pro-Israel+Hawk+for+National+Security%3B+Israeli+Forces+Prepare+for+Hamas+March+on+Israel%3B+Islamic+Terror+Strikes+France&utm_term=Israeli+Security+Forces+Prepare+for+Hamas+Mass+March+on+Israel

23.3.2018

Israel-raportti 25

Israelin liikenneruuhkat

Israelilainen talouslehti Globes kertoi viikko sitten, että OECD:n ja IMF:n tietojen mukaan Israelissa on läntisen maailman pahimmat liikenneruuhkat ja tilanne vain huononee. Muutaman kerran Jerusalemin ja Tel Avivin tukkeutuneessa liikenteessä olleena uskon väitteen olevan totta.

Talousraporttien mukaan kyseessä on Israelin ykkösongelma muihin kehittyneisiin maihin verrattuna. Israelin väestö kasvaa, elintaso nousee, jonka takia yhä useammat ihmiset alkavat käyttää yksityisautoja, mikä asettaa jättimäisen haasteen infrastruktuurille.

Knessetin Tutkimus- ja informaatiokeskuksen selvityksen mukaan autojen määrä lisääntyi 17 % viimeisten viiden vuoden aikana, kun taas uusia teitä tehtiin vain 6 %.

Israelin liikennetiheys on keskimäärin 2800 ajoneuvoa kilometriä kohti, kun OECD-maiden keskiarvo on 800 ajoneuvoa kilometriä kohti.

Kansainvälinen vertailu ravisuttaa, mutta probleema on kyllä ollut Israelin päättäjien tiedossa jo pitkän aikaa. Valtionvarainministeriö on arvioinut tukkeutuneiden teiden aiheuttavan yli kahdeksan miljardin euron taloudelliset vahingot vuodessa. Yhtä ja toista on jo tehtykin tilanteen korjaamiseksi, mutta se on ollut liian vähän ja liian myöhään.

Ongelman ratkaiseminen tuleekin viemään pitkän ajan, mutta väliaikaisina helpotuksina on ehdotettu yhteiskuljetuksia, kimppakyytejä, julkisen liikenteen kaistoja ja ruuhkamaksuja Lontoon ja Tukholman tapaan.

Lehden tietojen mukaan valtionvarainministeri Moshe Kahlonia eivät liikenneruuhkat kiinnosta. Liikenneministeri Yisrael Katz yrittää tehdä jotakin, mutta hän viivyttää samalla useiden ruuhkia vähentävien tehokkaiden keinojen toteuttamista, koska ne todennäköisesti vahingoittaisivat häntä poliittisesti.

Katz on esim. Tel Avivin ruuhkamaksuja vastaan, vaikka kaikki liikenneasiantuntijat ovat sitä mieltä, että ruuhkamaksu olisi hyvin tehokas keino. Mutta Katz pelkää äänestäjiä, jotka eivät pitäisi siitä, että he joutuisivat jättämään autonsa kotiin.

Myös julkisen liikenteen kaistojen lisäämisestä Tel Avivin alueella on tehty päätös, mutta sen toteuttaminen kangertelee, koska paikalliset viranomaiset pelkäävät yksityisautoilijoiden reaktioita.

Auto on pyhä lehmä pyhällä maalla.

Lähde: http://www.globes.co.il/en/article-oecd-imf-israel-has-wests-worst-traffic-jams-1001227824

22.3.2018

Israel-raportti 24

William Hechler – kristillisen siionismin isä

Jaffa-portin lähellä ja Christ Churchin vieressä on pieni museo, jota en ollut aiemmilla matkoillani huomannutkaan, mutta nähtyäni paikan pari viikkoa sitten kävin tutustumassa siihen.

Kyseessä on Christ Church Heritage Centerin museo, jossa on muutakin historiallista aineistoa, mutta joka keskittyy lähinnä kertomaan William Henry Hechlerin elämästä, joka oli erittäin merkittävä kristitty siionisti jo 1800-luvulla ja aina kuolemaansa 1931 asti.

Hechler, jonka isä oli saksalainen ja äiti englantilainen, oli anglikaaninen pappi, eskatologinen kirjoittaja, antisemitismin vastustaja ja siionismin tukija.

Hechler on jostain syystä jäänyt unohduksiin, vaikka hän oli tunnetumman Theodor Herzlin, modernin siionismin perustajan, läheinen apulainen, neuvoja ja ystävä.

Hechler sai vaikutteita Israel-ystävyydelleen ennen muuta isältään, joka työskenteli Karlsruhessa juutalaisten parissa.

Hechler omaksui teologisen näkemyksen, joka on englanniksi ”restorianism” eli ajatuksen juutalaisten paluusta takaisin omaan maahansa, kaiken ennalleen asettamisesta ja uudelleen rakentamisesta. Hechler uskoi, että juutalaisten muutto Palestiinaan, kuten maan nimi silloin oli, on ehto sille, että Jeesus voi tulla takaisin. Niinpä hänen mielestään jokaisen kristityn velvollisuus on rakastaa juutalaisia.

Hechler olisi halunnut tulla nimitetyksi Christ Churchin Jerusalemin piispaksi, mutta Preussin ja Englannin huonontuneet suhteet estivät sen.

Sen sijaan Hechler sai paikan Britannian suurlähetystön pappina Itävallan Wienissä, jossa virassa hän oli vuosina 1885-1910.

Wienissä Hechler oli tutkinut maaliskuussa 1896 kirjakauppoja, kun hän törmäsi vasta pari viikkoa aikaisemmin ilmestyneeseen Theodor Herzlin kirjaan ”Der Judenstaat” (Juutalaisvaltio).

Herzl oli Neue Freie Pressen tunnettu toimittaja, joka oli määrätty raportoimaan Ranskan armeijassa palvelleen juutalaisen kapteenin Alfred Dreyfusin oikeudenkäynnistä, jossa tätä syytettiin sotasalaisuuksien myymisestä Preussille. Nämä väärät syytökset aiheuttivat antisemitististä kuohuntaa Ranskassa, mikä järkytti Herzliä.

Herzl kokosi ajatuksensa, joita hän oli miettinyt jo ennen Dreyfusin tuomitsemista, ja laittoi ne em. kirjaansa. Herzlin ratkaisu antisemitismiin oli yksinkertainen. Jos Ranska tai jokin muu maa ei halua juutalaisia, heidän täytyy palata muinaiseen kotimaahansa ja perustaa sinne juutalainen valtio.

William Hechler innostui Herzlin ajatuksista ja halusi tavata tämän jo samassa kuussa. He tulivat hyvin toimeen, vaikka Hechler oli profeetallinen ja Herzl enemmän järkeen luottava käytännön mies.

Näin Hechleristä tuli Herzlin ensimmäinen, uskollinen ja uupumattomin ystävä ja seuraaja. Claude Duvernoy on kirjoittanut kirjan ”The Prince and the Prophet” (Ruhtinas ja profeetta) Herzlin ja Hechlerin läheisestä kumppanuudesta.

Jo seuraavana vuonna 1897 Herzl kutsui kokoon Ensimmäisen maailman siionistikongressin Sveitsin Baseliin. Myös ei-juutalainen Hechler sai kutsun ensimmäisenä kristittynä siionistina ja osallistui myöhemmin yhteensä viiteen kongressiin.

Hechlerillä oli suhteita Saksan keisarilliseen hoviin ja hän esittelikin Herzlin keisari Wilhelm II:lle. Alun myönteisen suhtautumisen jälkeen Saksan keisari vetäytyi lopulta pois juutalaisten Palestiinaan paluun auttamisesta, koska hän pelkäsi Turkin sulttaanin reaktioita, joka ei pitänyt koko ajatuksesta.

Herzl kuoli ylirasitukseen v. 1904 vain 44-vuotiaana. Hechler oli Herzlin luona päivää ennen, jolloin tämä sanoi Hechlerille: ”Tervehdi puolestani Palestiinaa. Minä annoin sydämeni veren kansalleni.”

Ennen kuolemaansa Herzl pyysi, että siionistinen yhteisö muistaisi ja kunnioittaisi Hechleriä kaiken sen takia mitä tämä oli tehnyt hänelle ja siionismille.

Kuusi vuotta myöhemmin Hechler palasi Isoon-Britanniaan eläkkeelle, mutta jatkoi samalla innokkaasti siionismin sanoman levittämistä sekä juutalaisille että kristityille johtajille.

Marraskuussa 1917 Hechler sai nähdä poliittisen siionismin suuren voiton, kun Britannia julkaisi Balfourin julistuksen, jonka mukaan ”Hänen Majesteettinsa hallitus suhtautuu suosiollisesti kansallisen kodin perustamiseen juutalaisille Palestiinassa”.

Kuolemansa jälkeen Hechler unohdettiin. Tosin Wienin juutalaiset ehdottivat v. 1934 patsaan pystyttämistä Hechlerin kunniaksi, mutta sitä ei koskaan tehty. Itävalta oli jo kovaa vauhtia menossa kohti kansallissosialismia.

Hechler oli varoittanut juutalaisia tulevasta katastrofista, mutta häntä ei uskottu.

Hechlerin, suuren visionäärin, unelma toteutui 14.5.1948, kun Israelin valtio syntyi. Sen paremmin Herzl kuin Hechler eivät olleet sitä näkemässä, mutta heidän väsymätön työnsä juutalaisen valtion puolesta oli hyvin merkittävää, ellei ratkaisevaa ennakkovaikuttamista.

Vuonna 2010 Lontoosta löytyi unohdettu ja merkitsemätön Hechlerin hauta. Amerikkalaiset ja brittiläiset kristityt siionistit pystyttivät paikalle hautakiven 31.1.2011.

Rauha ja kunnia William Hechlerin muistolle, unohdetulle siionismin pioneerille, joka oli kuin Mooses, joka johdatti Israelin lapsia kohti Luvattua maata.

Hän on minun suuri sankarini ja esikuvani.

Kuvissa William Hechlerin kunniaksi perustettu museo Jerusalemin Vanhassakaupungissa ja Lontooseen pystytetty Hechlerin hautakivi.

21.3.2018

Israel-raportti 23

Turkki uhkailee Israelia

Turkin presidentti Erdogania lähellä olevassa Yeni Safak -nimisessä sanomalehdessä on ilmestynyt lähiaikoina artikkeli, joka paljastaa hallituksen toiveen muodostaa Islamin armeija, joka voisi tuhota Israelin 10 päivässä.

Jutussa kutsutaan Islamilaisen yhteistyöjärjestön (OIC) 57 jäsenmaata ympäri muslimimaailmaa yhdistämään voimansa israelilaisia ”miehittäjiä” vastaan. Näiden maiden yhteinen väkiluku on 1,6 miljardia ihmistä ja sotilaita olisi yli viisi miljoonaa.

Artikkelin kirjoittaja vähättelee sitten Israelin väkilukua (vähän yli 8 miljoonaa) ja sen asevoimia väittäen, että yksin Turkki on ylivoimainen Israeliin nähden.

Toimittaja lopettaa juttunsa sanoihin: ”Ne jotka uskovat olevansa tänään Jerusalemin omistajia, eivät tule löytämään huomenna edes yhtä puuta, jonka taakse voisi piiloutua.”

Turkin uhkailussa toteutuu Psalmin 83:3-6 sanat: ”Sinun vihollisesi riehuvat, nostavat uhitellen päätään. He punovat juonia omaa kansaasi vastaan, vehkeilevät sinun suojattiesi pään menoksi. He sanovat: ’Me tuhoamme heidät! Tehdään loppu koko kansasta, niin että Israelin nimikin unohtuu!’ He ovat yhdessä tuumin tehneet liiton, kaikki he ovat sinua vastaan.”

Israelin vihollisten uho on kuitenkin turhaa ja lopulta myöskään hyökkäys Israelin kimppuun ei tule onnistumaan, koska Herra Sebaot on kansansa turvana ja auttajana. Jumala tulee nöyryyttämään hyökkääjät perin pohjin, kunnes he lopulta etsivät apua Herralta.

Silloin Israelin viholliset tulevat tietämään, että Herra on ainoa Jumala, maailman valtias.

Lähde: https://www.charismanews.com/opinion/standing-with-israel/70075-erdogan-s-vision-uniting-an-army-of-islam-to-destroy-israel-in-10-,18-03-16

20.3.2018

Israel-raportti 22

Skopus-vuori

Jerusalem on rakennettu Rooman tavoin seitsemälle kukkulalle. Kävin toissapäivänä niistä korkeimmalla eli 826 m korkealla Skopus-vuorella, joka on Jerusalemista koilliseen ollen jatkoa Öljymäelle.

Nimi on hepreaksi Har HaTzofim eli Katselijoiden vuori. Nimi Skopus tulee latinan sanasta scopus, joka tarkoittaa tähystämistä. Tältä vuorelta roomalaisen sotapäällikön Tituksen 12. legioonan sotilaat tähystivät Jerusalemia piirityksen aikana vuodesta 66 vuoteen 70 jKr., jolloin kaupunki lopullisesti valloitettiin.

Sotilaallisia konflikteja on vuoren ympärillä ollut sen jälkeenkin. Sekä Itsenäisyyssodassa 1948-49 että Kuuden päivän sodassa v. 1967 alue ympäristöineen oli kiivaiden taistelujen näyttämönä.

Näiden sotien välisenä aikana Skopus-vuori oli Jordanian ympäröimä, mutta Israeliin kuuluva enklaavi eli saareke, jonne kuljetettiin ruokaa ja tarvikkeita vartioiduissa autosaattueissa, joita vastaan jordanialaiset usein hyökkäsivät sopimuksista huolimatta.

Ennen kuin Skopus vapautettiin v. 1967 ja liitettiin Jerusalemiin, oli jerusalemilaisilla tapana tulla vuorelle katsomaan entistä pääkaupunkiaan.

Vuorelta onkin todella hyvät näkymät Jerusalemiin ja sen lähiympäristöön sekä Juudean erämaahan idässä. Hyvällä säällä näkyy aina Jordaniaan asti.

Upeiden maisemien lisäksi Skopus-vuorella on v. 1925 perustettu Heprealainen yliopisto, hyvin kaunis Kansallinen kasvitieteellinen puutarha, Hadassan sairaala, Hecht-synagoga sekä Ensimmäisessä maailmansodassa Lähi-idässä kuolleiden brittisotilaiden hautausmaa.

Heprealainen yliopisto on Israelin arvostetuin ja kansainvälisesti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Sen ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat mm. Albert Einstein ja Sigmund Freud.

Kävelin hiukan yliopiston alueella, mm. Nancy Reaganin aukiolla ja kävin ottamassa välipalaa Frank Sinatran cafeteriassa. Nimistä tulee esiin se tosiasia, että Israelilla ja Yhdysvalloilla on paljon ja monenlaisia yhteyksiä.

Kuvissa Heprealainen yliopisto ja sisäänkäynti Hadassan sairaalaan.

19.3.2018

Israel-raportti 21

Puukotus Jerusalemissa

Suhteellisen pitkä rauhallisempi aika Jerusalemissa rikkoutui eilen 18.3.2018, kun 28-vuotias Nabluksesta kotoisin oleva terroristi Abd al-Rahman hyökkäsi Vanhankaupungin muslimikorttelissa Hagai-kadulla 32-vuotiaan neljän lapsen isän Adiel Kolmanin kimppuun puukottaen tätä monin iskuin ylävartaloon.

Kolman oli palaamassa työpaikaltaan City of David –museosta ja oli menossa raitiovaunupysäkille mennäkseen 23 km Jerusalemista koilliseen sijaitsevaan kotiinsa Samarian Kokhav HaShaharissa samaan tapaan kuten joka päivä.

Mutta eilen terroristi keskeytti kotimatkan. Kolman vietiin kriittisessä tilassa Shaare Zedek Medical Centeriin, jossa hän lääkäreiden ponnisteluista huolimatta kuoli myöhemmin sunnuntai-iltana.

Lähellä olleet turvallisuusjoukot ampuivat hyökkääjän, joka kuoli pian sen jälkeen.

Yleisen turvallisuuden ministeri Gilad Erdan sanoi: ”Kiitän poliisia, joka reagoi nopeasti ja ampui terroristin ja esti siten, ettei enempiä kuolonuhreja tullut.”

Terrorismi kuten alituinen sodan vaarakin Israelissa ovat asioita, jotka ovat ikäviä sekä maan asukkaiden että turistien kannalta, mutta asian kanssa täytyy vain elää antamatta sijaa pelolle.

Kaikesta huolimatta koen elämän täällä Israelissa ja Jerusalemissa yleisesti ottaen erittäin rauhalliseksi. Tällaiset terrori-iskut ovat sitten poikkeus, joka vahvistaa yleisen säännön, että täällä on vakaata ja turvallista.  

Kuvassa menehtynyt terrorismin uhri Adiel Kolman. Rauha hänelle ja osanottoni Ajelet-vaimolle ja neljälle lapselle.

Lähde: https://worldisraelnews.com/jerusalem-stabbing-victim-father-4-dies/

18.3.2018

17.3.2018

Israel-raportti 19

Israel ja Etelä-Korea

Israel ja Etelä-Korea ovat lähentyneet toisiaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pääkatalysaattorina on ollut Jumala.

Viimeisten vuosikymmenien aikana on kristinusko kasvanut ilmiömäisesti Aasiassa. Esim. evankelikaalisia ja helluntaikristittyjä oli Aasiassa v. 1970 17 miljoonaa, mutta v. 2015 jo yli 200 miljoonaa. Etelä-Korea on tässä kehityksessä eturintamassa, mikä näkyy hämmästyttävien megakirkkojen suuressa suosiossa. Arvioidaankin, että noin 25 % etelä-korealaisista on evankelikaalisia eli Raamatulle uskollisia kristittyjä.

Nyt tämä uskovaisten valtava määrä on myös perusta Israelin ja Etelä-Korean välisille uusille yhteyksille.

Jo nyt Jerusalemin kaduilla näkyy paljon ryhmiä Aasiasta. Nyt onkin ongelmana löytää tarpeeksi paljon Aasian kieliä osaavia oppaita.

Turismiministeriön mukaan Israelissa kävi viime vuonna 2017 3,6 miljoonaa turistia, joista 54 % oli kristittyjä.

United with Israel –nettisivusto kirjoitti etelä-korealaisesta Joyce Jung –nimisestä naisesta, joka kertoi tutustuneensa Israeliin v. 2008, kun ryhmä kristittyjä siionisteja vieraili hänen kirkossaan.

Vuonna 2013 Joyce matkusti Israeliin ensimmäisen kerran. Matkan jälkeen Joyce kertoi: ”Aloin rukoilla Israelin puolesta. Jumala laittoi sydämeeni syvän, mutta selittämättömän rakkauden Israelia kohtaan. Kun kävin Israelissa, tiesin että olen kotona.”

Pian sen jälkeen Joyce Jung perusti Love 153 –nimisen kansainvälisen kristillisen järjestön, joka tarjoaa Israelissa orvoille, leskille ja syrjäytymisvaarassa oleville nuorille erilaisia palveluja, kuten ompeluopetusta, taekwondoa ja muita toimintapiirejä.

Jung on todennut, että Etelä-Korean media on Israelia vastaan ja enemmän palestiinalaisten puolella (kuten Suomessakin). Siksi monet etelä-korealaiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua Lähi-idän tilanteeseen. Mutta Jung on huomannut, että kun ihmiset saavat tietoa, he ymmärtävät heti asiat oikein. Jung sanookin: ”Kristinuskon Jumala on sama Israelin Jumala. Korealaiset haluavat olla Israelin ystäviä.”

Israelilla ja Etelä-Korealla on muutamia merkittäviä yhtäläisyyksiä. Molemmilla mailla on vanhoja yli 5000 vuoden takaisia traditioita ja molemmat itsenäistyivät v. 1948. Sen jälkeen on kummallakin maalla ollut alueellisia konflikteja, jonka takia molemmat maat ovat joutuneet panostamaan paljon puolustuksen kehittämiseen. Siitä huolimatta sekä Israel että Etelä-Korea ovat menestyneet erittäin hyvin taloudellisesti. Näinä päivinä maiden välillä luodaankin jatkuvasti uusia talouden yhteistyökuvioita.

Lähde: https://unitedwithisrael.org/israel-and-south-korea-grow-closer-based-on-history-business-innovation-and-god/?utm_source=MadMimi&utm_medium=email&utm_content=Heartwarming+Reunion+of+Palestinian+Hero+and+Jews+He+Rescued+from+Lynching%3B+Israel%2C+South+Korea+Connect+Through+Faith%21&utm_campaign=20180305_m144360770_Heartwarming+Reunion+of+Palestinian+Hero+and+Jews+He+Rescued+from+Lynching%3B+Israel%2C+South+Korea+Connect+Through+Faith%21&utm_term=Israel+and+South+Korea+Grow+Closer+Through+History_2C+Innovation_E2_80_A6+and+Faith_21