Israel 15

20.5.2018

Israel-raportti 83

Mirja Ronning ja Raamattukoti

Olen jo vuosia halunnut tavata Mirja Ronningia. Viime perjantaina se vihdoinkin onnistui, kun sain tilaisuuden haastatella Mirjaa Jad Hashmonassa olevassa Raamattukodin hirsitalossa.

Mirja on asunut Israelissa vuodesta 1949 alkaen, kun hänen isänsä Kaarlo Syväntö tuli maahan v. 1947 raamatunlevitystyöhön, joten Mirja on käynyt lapsesta asti eli kansakoulun toiselta luokalta lähtien israelilaisia kouluja, mikä on pohjana hänen erinomaiselle heprean taidolleen, koska jo alaluokilta lähtien koulun yhtenä oppiaineena oli heprealaisen Raamatun opiskelu.

Sen lisäksi Mirja on englannin kielen lehtori. Hänellä on myös tieteellisen kääntämisen diplomi, maisteria vastaavat opinnot kliinisessä psykologiassa ja maisterin tutkinto heprealaisen Raamatun eksegetiikassa.

Vuodesta 1970 vuoteen 1976 Mirja oli mukana kääntämässä Uutta testamenttia modernille heprean kielelle. Tällöin Mirja koki saaneensa näyn sittä, että hänen elämäntehtävänsä on toimia raamatunkäännöstyössä.

Mirja on johtanut käännösprojekteja suoraan hepreasta myös suomen kielelle. Mirjan apuna on ollut pieni käännösryhmä, johon kuului Jerusalemissa asuvia suomalaisia raamatuntutkijoita, jotka osasivat hyvin suomea ja hepreaa.

Tarkoitusta varten perustettiin v. 1990 Jerusalemin Raamatuntutkijat Ky, joka on julkaissut tähän mennessä seuraavat kirjat: 1. Mooseksen kirja, Joel, Obadja, Habakuk, Sakarja, Ruut sekä viimeisimpänä Jesajan kirja, jonka Mirja ystävällisesti lahjoitti minulle saatesanoilla: ”Siunausta ja iloa Jumalan Sanan merkityksien tutkimisessa!”

Jesajan kirjan kääntäminen hepreasta suomeksi mahdollisimman tarkasti ja tekstiuskollisesti oli ollut erityisesti Kaarlo Syvännön toive. Mirja toteaa, että koska hän itse oli kiinni niin monissa Raamattukodin töissä, kääntämisestä ei olisi tullut mitään ilman Virpi Leinon ratkaisevaa apua. Kääntäminen aloitettiin v. 2000 ja työ valmistui v. 2014, jolloin Päivä julkaisi kirjan ”Profeetta Jesaja puhuu”.

Mirja on tehnyt työtä yhdessä amerikkalaisen mutta norjalaistaustaisen miehensä Halvor Ronningin kanssa, joka on sekä tasokas Raamatun maan historian ja maantiedon luennoitsija että virallistettu Israelin opas.

Viimeiset 23 vuotta Mirja ja Halvor Ronning ovat tehneet kansainvälisesti merkittävää työtä, kun he ovat kouluttaneet vuodesta 1995 lähtien yhdessä Jerusalemin Heprealaisen yliopiston kanssa kolmannen maailman kansallisia kääntäjiä ja raamatunkäännösprojektien johtajia heprean kielen tuntemukseen lähellä Jerusalemia sijaitsevassa Raamattukodissa, joka aloitti Mevasseret Zionissa ja on jatkanut vuodesta 2010 Jad Hashmonaan valmistuneessa hirsikodissa, jonka hirret laivattiin Suomesta Israeliin ja jonka rakentamisessa oli mukana monia vapaaehtoisia ammattimiehiä, kuten Hannu Savolainen ja Pauli Ruotsalainen.

Kaiken kaikkiaan vaativassa mutta erinomaisessa koulutusohjelmassa on ollut tähän mennessä 150 kääntäjää 36 maasta edustaen 100 eri kieltä sekä 125 raamatunkäännöskonsulttia, jotka toimivat eri puolilla maailmaa. Perusajatuksena on vakaumus, että heprean opiskeleminen ja Israelin maan tunteminen antavat parhaan pohjan hyvän käännöksen tekemiselle.

Koulutuksen runkona on tammi-kesäkuussa oleva 5½ kuukauden intensiivinen kääntäjäkurssi, mutta sen lisäksi järjestetään vuoden aikana myös useampia lyhyempiä kursseja. Tänä vuonna näitä lyhytkursseja on 9, joista kaksi on viittomakielen kääntäjille.

Tänä keväänä Raamattukodissa on ollut tähän asti suurin ryhmä eli 15 opiskelijaa 9 eri maasta eli Etiopiasta, Ghanasta, Kiinasta, Malawista, Mongoliasta, Nigeriasta, Paraguaysta, Venäjältä ja Papua Uusi Guinealta.  En tavannut heitä, koska he olivat parhaillaan opintoretkellä, jolla tutustutaan Israelin maahan, sen kasveihin, eläimiin, maaperään, ilmastoon ja arkeologiaan. Opiskelijat ovatkin pitäneet näitä matkoja erittäin tärkeinä, koska heidän oman maansa olosuhteet voivat olla hyvin erilaisia. Raamatun maan luonnon näkeminen auttaa heitä löytämään oikeita sanoja oman kielensä käännökseen.

Raamattukodin työ on saanut jatkuvasti enenevää tunnustusta Israelissa ja eri puolilla maailmaa. Yksi merkittävä askel otettiin v. 2005, kun Raamattukodista tuli FOBAIn (Forum of Bible Agencies International) jäsen. FOBAI on kansainvälinen kattojärjestö, joka seuraa raamatunkäännöstyön edistymistä maailmassa.

Toinen merkittävä yhteys syntyi helluntaina v. 2015, kun Ronningit tapasivat Jad Hashmonassa Yhdistyneiden Raamattuseurojen (UBS) kansainvälisen johtajan Michael Perreaun. UBS on maailman suurin järjestö, joka julkaisee raamattuja ja tekee raamatunkäännöstyötä. Neuvottelut johtivat lopulta siihen, että UBS päätti lähettää kääntäjiään ja konsulttejaan opiskelemaan Raamattukodin ja Heprealaisen yliopiston kehittämän opinto-ohjelman mukaisesti Jerusalemissa.

Ronningien työstä ilmestyi v. 2016 Päivän kustantamana kirja ”Jerusalemista maailman ääriin. Raamattukodin ihme”, jonka ostin Mirjalta ja luin suurella mielenkiinnolla.

Kirjasta käy selvästi ilmi Jumalan johdatus ja huolenpito, jopa monet ihmeet, joita Raamattukodissa on vuosien mittaan koettu raha-asioissa, vapaaehtoisten tulossa auttamaan ja ennen muuta viisumin saannissa ulkomailta tuleville opiskelijoille, mikä on ollut monesti hyvin vaikeaa, mutta Jumala on puuttunut asioihin kerta toisensa jälkeen ja viisumit on saatu. Myös edellä kertomani hirsitalon ihmeitä täynnä oleva tarina on kerrottu yksityiskohtaisesti kirjassa.

Raamattukodin talous lepää yksityishenkilöiden avustusten varassa. Sen lisäksi kolme seurakuntaa tukee työtä säännöllisesti.

Lopussa Mirja sanoo kuvien ottamisen lomassa: ”Olen niin kiitollinen Jumalalle, rukoilijoille, uhraajille ja käytännön työn tekijöille. Ilman heitä tämä palvelutyö ei olisi ollut mahdollista.”

Mirja on 75-vuotias, mutta tekisipä mieli sanoa häntä tunnin verran kuunneltuani: ”Onpa topakka tyttö!”

Jumalan siunaus, joka alkoi jo Kaarlo-isän uraauurtavasta työstä, jatkuu selvästi Mirjan ja Halvorin elämän ja työn kautta. Mirja onkin todennut: ”Kun koulutamme yhden kääntäjän, koko kansa saa siunauksen.”

Raamattukodin nettisivu: http://fin.bibletranslators.org/.

Jos haluat auttaa taloudellisesti Raamattukodin työtä, voit lähettää avustuksen Jerusalemin Raamattukodin ystävät ry:n tilille FI26 5790 1220 0850 55.

Yläkuvassa Raamattukodin hirsitalo Jad Hashmonassa.

Alakuvassa Mirja Ronning Raamattukodin hirsitalon edustalla.

19.5.2018

Israel-raportti 82

Gazan mielenosoitukset

Kirjoitin 24.3.2018 Israel-raportissani 26, että Israelin Puolustusvoimat valmistautui Hamasin perjantaiksi 30.3.2018 suunnittelemaan joukkomarssiin Israelin etelärajalla. Totesin juttuni lopussa: ”Viikon päästä ja siitä eteenpäin näemme, kiihtyvätkö nämä nyt suunnitellut jättimarssit vielä väkivaltaisemmiksi.”

Näin on valitettavasti käynyt. Rauhanomaiseksi mainostetut mielenosoitukset ovat olleet väkivaltaisia yrityksiä rynniä toisen valtion alueelle, mitkä Israel on päättäväisesti torjunut, koska Israel ei ole voinut sallia ryntäysten onnistua, koska aivan rajan läheisyydessä, n. 300 metrin päässä, on israelilaisten siviiliasutusta, jonka normaalin elämänmenon rauhallisen jatkumisen Israelin sotilaat ovat halunneet turvata.

Ennen viime maanantain suurmielenosoituksia Israel pudotti Gazaan lehtisiä, joissa varoitettiin asukkaita tulemasta aidan lähelle. Tekstissä sanottiin, että Israel suojelee rajaansa, joten rajan lähestyminen merkitsee oman hengen asettamista vaaraan.

Monet eivät kuitenkaan välittäneet varoituksesta, jonka seurauksena 61 palestiinalaista on saanut surmansa.

Hamasin oman ilmoituksen mukaan suurin osa kuolleista eli 50 oli terrorijärjestö Hamasin asein ja pommein varustettuja jäseniä.Tarkoituksena oli murtaa raja-aita. Israelin puolustusvoimat esti kaikki nämä pyrkimykset.

On erittäin surullista, että kuolleiden joukossa on myös lapsia, mutta sen sijaan että siitä syytetään Israelia, olisi aihetta miettiä Hamasin osuutta, joka tuo sotatantereelle pieniä lapsia välittämättä heidän mahdollisesta kuolemastaan, koska he ovat varmoja – ja siinä he ovat oikeassa – että lännen liberaali ja puolueellinen media syyllistää kuitenkin kaikista kuolemista ja varsinkin lasten kuolemista pelkästään Israelia unohtaen Hamasin vastuun kokonaan.

On hyvin kuvaavaa, että eräs marssista tarpeekseen saanut mielenosoittaja kertoi aidalle päästyään, että Hamas pakottaa, harhauttaa ja houkuttelee gazalaisia ryntäämään aidalle.

Tällä hetkellä ”suuren paluumarssin” nimellä kulkeva tulokseton mielenosoittaminen on ilmeisesti laantumassa. Egyptin tiedustelupäällikkö on nimittäin varoittanut Kairossa Hamasin johtaja Haniyehia jatkamasta ihmisten lähettämistä rajalle, koska Israel vastaa kuitenkin aiempaa kovemmin menetelmin eikä Egypti tule gazalaisille avuksi.

Toivottavasti järki voittaa, sillä tällaisilla hyökkäyksillä autonrenkaiden polttamisineen ja Gazaan johtavien kaasuputkien rikkomisineen ei saada mitään hyvää aikaiseksi.

Kyseessä on siis kaikkea muuta kuin spontaani mielenosoitus. Kyseessä on terrorijärjestö Hamasin terrori suvereenia valtiota vastaan, jolla on kaikki oikeus pitää rajansa koskemattomana.

Kuvassa Gazan mielenosoittajia.

18.5.2018

Israel-raportti 81

Kenraali Edmund Allenby

Israelin historiaan liittyy läheisesti monia ulkomaalaisiakin.

Yksi merkittävistä Israelin historiaan vaikuttaneista henkilöistä oli brittiläinen kenraali Edmund Allenby (1861 – 1936), joka muistetaan ennen kaikkea siitä, että hänen komentamansa brittijoukot voittivat silloista Palestiinaa hallussa pitäneen Turkin armeijan, joka poistui Jerusalemista 9.12.1917.

Seuraavan vuoden 19 syyskuussa Allenbyn joukot kukistivat turkkilaiset pohjoisempana Megiddon taistelussa, minkä ansiosta hän valloitti myös Damaskoksen ja Aleppon. Brittien toukokuuhun 1948 kestänyt mandaattivalta alkoi.

Sodan jälkeen Allenby nimitettiin v. 1919 sotamarsalkaksi ja aateloitiin. Allenby toimi sen jälkeen Brittiläisen kansainyhteisön lähettiläänä Egyptissä vuosina 1919–1925. Vuonna 1925 hän jäi eläkkeelle ja siirtyi Edinburghin yliopiston rehtoriksi. Allenby kuoli vuonna 1936 ja hänet haudattiin Westminster Abbey -kirkkoon.

Haluan seuraavaksi liittää tähän raporttiini Israelissa aikoinaan paljon raamattujen levitystyötä tehneen Kaarlo Syvännön kertomuksen Allenbyn Jerusalemin valloituksesta.

Näin Syväntö:

Lähetyspioneeri Kaarlo Syväntö otti kyytiinsä uupuneena patikoivan iäkkään pariskunnan matkalla Nasaretista Tiberiaaseen. Syväntö aloitti keskustelun ja sanoi:

”Huomaan, että olette turisteja. Olette ehkä ensi kertaa Israelissa?”

Harmaatukkainen herra ei vastannut heti. Vihdoin hän virkkoi, hieman hymynvärettä suupielessä:

”E-ei. Enhän minä ensi kertaa täällä. Kuuluin aikoinaan Palestiinan valloittajan, kenraali Edmund Allenbyn, esikuntaan ja olin silloin, vuonna 1917, hoputtamassa turkkilaisia täältä pois. En ole sen koommin käynyt Palestiinassa ja tulin nyt katsomaan, miten maassa, jonka silloin valloitimme, jaksetaan ja miten maassa asutaan.”

Syväntö hämmästyi. Jopa hänen verkkoonsa oli uinut kumma kala. Nyt oli tilaisuus saada selvyys eräisiin asioihin, jotka olivat kauan askarruttaneet mieltä. Niin Syväntö sitten lausahtikin äkkiä:

”Olisin ikuisesti kiitollinen, jos saisin itse paikalla olleelta kuulla, miten Jerusalemin valloitus oikein tapahtui.”

 ”Mielelläni kerron”, vastasi upseeri.

”Aloitimme Palestiinan valtauksen syyskuun alkupäivinä 1917 Gazan alueelta, muinaiselta filistealaisten maalta. Tehtävä ei ollut helppo. Edessä oli karu vuorimaasto, huonot tiet ja uskonnollisen fanatismin kiihottamat turkkilaiset ja arabialaiset sotilaat. Pian saimmekin kokea, että vihollinen vastusti lujasti. Puolisen tuhatta englantilaista kaatui.

Kaikesta huolimatta Beerseba kukistui. Turkkilaiset perääntyivät, ja siirsivät puolustuksensa vuorille Jerusalemin korkeudelle. Pyhä kaupunkihan on puolustuksen kannalta mitä parhainta maastoa. Sinne voidaan hyökätä vain yhdeltä suunnalta, pohjoisesta.

Turkkilaiset olivat varmoja, että kaupungin taistelulinjat kestäisivät. He sanoivat kerskaten: ”Jerusalemia ei luovuteta koskaan ’kristityille koirille’.”

Kun olimme päässeet Jerusalemin edustalle, kenraali Allenby joutui vaikeaan ratkaisuun. Kaupunkihan on ainutlaatuisten muinaismuistojensa vuoksi aivan erikoisasemassa. Tuntui karmealta suunnata tykinpiiput kohti pyhien muistojen paikkoja.

Kenraali Allenby mietti pitkään, miten hän saisi kaupungin haltuunsa tuhoamatta sitä. Tässä mielessä hän poikkesi kaikista edellisistä Jerusalemin valloittajista, jotka vuosituhansien aikana olivat monet kerrat sortaneet kaupungin maan tasalle.

Miettiessään kaupungin valloittamista Allenby keksi oivan tuuman. Hän painatti nopeasti suuren määrän lentolehtisiä, joissa hän vaati kaupungin antautumista. Lehtisiin sisältyi ankara uhkaus: jollei kaupunki antaudu määräajassa, se pommitetaan romuläjäksi. Lentolehtisissä oli alla Allenbyn nimi turkinkielellä. Tästä sitten alkaakin ihme. Turkiksi käännettynä merkitsee Allenby ’Allahin palvelijaa’.

Siihen aikaan olivat lentokoneet harvinaista katseltavaa. Monet Jerusalemin puolustajat eivät olleet koskaan nähneet tuon kaltaista suurta ilmalintua. Eipä siis ihme, että Jerusalemissa majailevat sotilaat todella hämmästyivät, kun kaksi mahtavaa lintua ilmestyi kaupungin yläpuolelle, kierteli lähes kattojen tasalla ja pudotteli siipiensä välistä lehtisiä, jotka lentelivät kaduille ja katoille. Jokainen riensi tavoittamaan noita lippusia.

Sinä päivänä luettiin Jerusalemissa paljon ja myös kuunneltiin luettua tekstiä – läheskään kaikki eivät osanneet lukea. Kun lentolehtisten teksti oli tulkittu, valtasi puolustajat sekä pelko että hämmästys. Suoraan taivaasta oli tullut sanoma, ankara sanoma. Kaupungin oli antauduttava. Ja taivaallisen sanoman lähettäjänä oli itse Allahin palvelija.

Seuraukset olivat arvaamattomat. Sotilaat yksinkertaisesti kieltäytyivät taistelemasta taivaasta puhuvaa Allahin palvelijaa vastaan. Tällä kieltäytymisellä oli suuri vaikutus. Koko puolustussuunnitelma romahti, ja lokakuun loppupäivinä saapuivatkin turkkilaisten edustajat valkoisen lipun turvin Allenbyn teltalle ja ilmoittivat kaupungin antautumisesta.

Jerusalem oli valloitettu, ja pyhien muistojen paikka oli säästynyt tuhoilta.”

Kenraali Allenby saapui juhlimaan Jerusalemin valloitusta 11.12.1917 Vanhaankaupunkiin Jaffa-portin kautta jalkaisin kävellen, koska hän halusi siten kunnioittaa Jerusalemin asemaa juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pyhänä kaupunkina. Paikalliset asukkaat arvostivat kenraali Allenbyn vaatimatonta elettä, koska muistissa oli aikaisempia valloittajia, jotka olivat saapuneet kaupunkiin korskeina hevosen selässä.

Yläkuvassa kenraali Allenby.

Alakuvassa brittiläisten Jerusalemin muistomerkki lähellä keskusbussiasemaa olevalla Allenbyn aukiolla Jerusalemissa.

17.5.2018

Israel-raportti 80

Kultainen Jerusalem

Tunnettu israelilainen muusikko ja lauluntekijä Naomi Shemer (o.s. Sapir) (1930-2004) kirjoitti toukokuussa 1967 isänmaallisen laulun Jerushalaim Shel Zahav (Kultainen Jerusalem) 15.5.1967 pidetyille Israelin laulujuhlille.

Kyseessä oli laulukilpailut, mutta sen lisäksi Jerusalemin pormestari Teddy Kollek oli pyytänyt viideltä säveltäjältä Jerusalem-aiheisen laulun, joka esitettäisiin väliajoilla. Shemerin Kultainen Jerusalemkin oli tällainen kilpailun ulkopuolella oleva esitys.

Shemerillä oli aluksi vaikeuksia löytää sanoja ja hän soittikin laulufestivaalin tuottajalle Gil Aldemalle ja sanoi, ettei hän pysty kirjoittamaan mitään Jerusalemista. Silloin Aldema sanoi psykologisen viisaasti: ”Ei sinun ole pakko kirjoittaa Jerusalemista. Kirjoita mistä haluat.” Puhelun päätyttyä Aldema sanoi toimistossa oleville ihmisille: ”Nyt hän kirjoittaa Jerusalemista.”

Ja niin kävi. Shemer kirjoitti laulun sanat jo samana iltana, kun hän muisti legendan köyhästä rabbi Akivasta, joka lupasi rikastuttuaan ostaa vaimolleen Raakelille Kultainen Jerusalem –nimisen otsakorun, minkä hän myöhemmin tekikin. Silloin Shemer oivalsi, että sanapari ”Kultainen Jerusalem” olisi hänen laulunsa kulmakivi.

Kaihomielisessä laulussa tulee voimakkaasti esille juutalaisten lähes 2000-vuotinen kaipuu takaisin Jerusalemiin. Shemerin unohtumattomassa balladissa kuvataan valittaen, miten kaivot ovat kuivuneet, basaarit ovat tyhjiä eikä Temppelivuorella ole kävijöitä.

Eräs säkeistöistä kuuluu:
 
On paikallansa kivet muurin.
Se meille aikoinaan
on ollut toive kaikkein suurin,
kun kyynel kastoi maan.

Monet laulun kohdat viittaavat raamatunkohtiin, kuten ”Kaupunki, joka istuu yksin” on Valitusvirsistä, jonka Jeremia kirjoitti Jerusalemin v. 586 eKr. tapahtuneen tuhon jälkeen.

Naomi Shemer valitsi laulunsa esittäjäksi siinä vaiheessa vielä tuntemattoman israelilaisen laulajan Shuli Natanin. Sekä laulusta että laulajasta tuli heti äärimmäisen suosittuja ja maailmankuuluja.

Kolme viikkoa myöhemmin 5.6.1967 puhkesi Kuuden päivän sota. Laulusta tuli sodan aikana Israelin Puolustusvoimien sotilaiden moraalia kohottava taisteluhuuto.

Kun Israelin laskuvarjojoukot valtasivat 7.6.1967 Vanhankaupungin, he lauloivat itkien Kultaista Jerusalemia Itkumuurin äärellä. Silloin Shemer päätti kirjoittaa lauluun Jerusalemin yhdistämisen kunniaksi vielä yhden säkeistön, jossa todetaan, että me olemme palanneet kaivoille ja toreille ja oinaan sarven ääni kutsuu Temppelivuorella Vanhassakaupungissa.

Maininta shofarista perustui todellisuuteen, koska laskuvarjosotilas ja rabbi Shlomo Goren todellakin puhalsi oinaansarviseen shofariin Länsimuurilla sen jälkeen kun kenraaliluutnantti Mordechai Gur oli ilmoittanut radion kautta koko maailmalle: ”Temppelivuori on käsissämme!”

Laulu on käännetty monille kielille, myös suomeksi, ja se on edelleen hyvin suosittu ympäri maailmaa. Israelissa Kultainen Jerusalem –laulusta on tullut Hatikvan ohella epävirallisesti toinen kansallislaulu.

Jotkin laulun kohdat perustuvat ilmeisesti alitajuisesti 1800-luvulla tehtyyn baskilaiseen kansanlauluun, mikä johtunee siitä, että Naomi Shemer oli kuullut baskilaulun v. 1962 espanjalaisen laulajan Paco Ibanezin Israelin vierailun yhteydessä ja myöhemminkin. Kun Shemer huomasi sittemmin samankaltaisuuden, hän oli asiasta hyvin pahoillaan, mutta Ibanez ei ollut vihainen eikä pitänyt tapausta plagiointina, vaan totesi: ”Olen iloinen, että laulu on ollut avuksi jollain tavoin.”

Kultainen Jerusalem –laulusta on monia taltiointeja. Suomessa esim. Carola on levyttänyt laulun, ja Viktor Klimenkolla on kappaleesta komeat ruotsin- ja venäjänkieliset versiot.

Ohessa on mielestäni paras eli israelilaisen laulajan Ofra Hazan kaunis tulkinta (tekstitys englanniksi): https://www.youtube.com/watch?v=xBeBlaWwyKQ.

Kuvassa Naomi Shemerin parhaita lauluja sisältävän levyn kansi. Mukana myös Kultainen Jerusalem.

16.5.2018

Israel-raportti 79

Jerusalemin puistokirjasto, Isaac Singer ja valemessias Sabbatai Zevi

Kävellessäni pari kuukautta sitten Jerusalemin Itsenäisyyden puistossa huomasin, että siellä oli kahdessa eri kohtaa puistokirjasto eli hyllyköt täynnä kirjoja, joita kuka tahansa voi ottaa ja lukea sekä myös tuoda sinne.

Aloin katsella hyllyjä ja huomasin, että hepreankielisten kirjojen lisäksi siellä oli myös teoksia englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi ja jopa yksi kirja ruotsiksi.

Aloin selata tuota ruotsinkielistä kirjaa, joka oli Isaac Singerin v. 1933 ilmestynyt ensimmäinen teos Satan i Goraj (Saatana Gorajissa), jota muuten ei ole suomennettu kun taas 17 muuta Singerin kirjaa on ilmestynyt myös suomeksi.

Isaac Bashevis Singer (1902-1991) oli jiddishiksi kirjoittanut puolanjuutalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978. Paetakseen Puolassa nousevaa antisemitismiä ja sodanuhkaa sekä seuratakseen isoveljeään Singer muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1935.

Kirja vaikutti mielenkiintoiselta, joten lainasin sen ja luin majapaikassani.

Ja olihan teos melkoisen erikoinen. Kirja kertoo vuoden 1648 Chmelnickin juutalaisten joukkomurhien jälkeisestä ajasta, jolloin kaikkialla niin kristittyjen kuin juutalaisten parissa alkoi kuumeinen Messiaan odotuksen aika. Puolalaisessa Gorajin kylässäkin Rechele-niminen nainen alkoi profetoida ja 1600-luvulla hyvin tunnetun valemessiaan Sabbatai Zevin (1626-1676) villitsevä vaikutus alkoi tuntua Gorajissa asti.

Rabbi ja kabbalisti Sabbatai Zevi oli alkanut julistaa v. 1648 syntymäkaupungissaan Turkin Smyrnassa, että hän on se kaivattu Messias, joka tulee johdattamaan juutalaiset takaisin Israeliin. Tämän messiaanisen ihmeen odotettiin tapahtuvan vuonna 1666.

Sabbatai Zevin seuraajien oppi alkoi muuttua vähitellen yhä kummallisemmaksi, kun esim. Gorajissa rabbi Gedalja alkoi opettaa jonkinlaista pahuuden palvontaa, jonka mukaan ihmisten tuli tehdä mahdollisimman paljon kaikenlaista pahaa osana lunastuksen lopullista vaihetta tiellä pelastukseen. Gedalja näytti itse esimerkkiä ja otti itselleen profetissa Rechelin hänen aviomieheltään ja meni hänen kanssaan naimisiin. Lopulta Rechele joutui pahan hengen valtaan, jonka eräs Tooraan uskova juutalainen ajoi hänestä ulos.

Väärä messias sai paljon seuraajia ympäri Lähi-itää ja Eurooppaa, vielä senkin jälkeen kun Sabbatai Zevi kääntyi kohtalon vuonna 1666 islamin uskoon. Valemessiaaseen uskovia, sabbatealaisia, on vielä tänä päivänäkin lähinnä Turkissa, jossa heitä on noin 100 000.

Kävin tänään palauttamassa Singerin erikoisen kirjan Jerusalemin puistokirjaston hyllyyn. Koska siellä ei ole yhtään suomenkielistä kirjaa, päätin korjata puutteen ja vein hyllyihin kirjani Outo tie, Profetioita ja Ihmeellinen Israel, jos vaikka jotkut suomalaiset ne sieltä jonain päivänä huomaisivat ja kenties lukisivatkin.

Kuvassa Jerusalemin Itsenäisyyden puistossa oleva puistokirjasto, jonka keskihyllyllä oikealla ovat kirjani Outo tie, Profetioita ja Ihmeellinen Israel.

15.5.2018

Israel-raportti 78

Kansojen marssi

Kansojen marssi tai Elämän marssi –liike alkoi Saksassa v. 2007 Jobst ja Charlotte Bittnerin aloitteesta, jonka mukaan natsirikollisten jälkeläiset rikkoivat heidän kauhean perhehistoriaansa ympäröivän hiljaisuuden ja alkoivat tavata holokaustista selviytyneitä ja heidän lapsiaan, minkä seurauksena oli parantumista, ystävyyttä ja uutta elämää.

Tämä yhteyden liike ei jäänyt vain Saksaan, vaan on levinnyt yli 20 maahan ja 350 kaupunkiin, joiden kaduilla noin 40 000 ihmistä on marssinut ja ottanut kantaa huolestuttavasti lisääntyvää antisemitismiä vastaan sekä sovinnon ja Israelin puolesta.

Tänään 15.5.2018 Kansojen marssi elämän puolesta nähtiin myös Jerusalemin kaduilla, kun eri maista tulleet osanottajat halusivat noudattaa profeetta Miikan kehotusta: ”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.’”

Marssiin liittyen Jerusalemissa on ollut myös suuri kristillinen konferenssi 13.-15.5.2018, johon en osallistunut, mutta päätin mennä katsomaan tätä Kansojen marssia.

Tapahtuman avajaistilaisuus alkoi klo 16 Sacherin puistossa lähellä Knessetiä, ja varsinainen marssi käynnistyi klo 17. Mukana oli Jerusalemin pormestari Nir Barkat, Israelin hallituksen edustajia, juutalaisia ja kristittyjä kaikkialta maailmasta, yhteensä tuhansittain erilaisia ihmisiä, mutta kaikki halusivat kunnioittaa holokaustista selvinneitä juutalaisia ja julistaa ystävyyttä ja solidaarisuutta 70-vuotiaan Israelin kanssa.

Marssin tunnuslauseena oli ”Yhdistyneenä olemme valo”.

March of the Nations Jerusalem 2018:n nettisivusto: http://mon2018.com/.

Kuvassa ihmisiä on kokoontumassa Jerusalemin Sacher-puistoon Kansojen marssia varten. Otin tämän kuvan klo 16, jonka jälkeen kamerani simahti enkä voinut ottaa enempiä kuvia. Joka tapauksessa tapahtumaan virtasi koko ajan ihmisiä, joita oli siis lopulta paljon enemmän kuin tässä kuvassa näkyy.

14.5.2018

Israel-raportti 77

Amerikan suurlähetystö muutti Jerusalemiin                       

Tänään 14.5.2018, Israelin 70-vuotis itsenäisyyspäivänä gregoriaanisen kalenterin mukaan, Amerikan suurlähetystö muutti Tel Avivista Jerusalemiin. Presidentti Trump piti lupauksensa ja teki historiaa.

Senaattori Lindsey Grahamin sanoikin tänään King David -hotellissa toimittajille: ”Kun presidentti Trump sanoo jotakin, hän tarkoittaa sitä.”

Trump ei itse tullut uuden suurlähetystön klo 16 pidettyihin virallisiin vihkiäisiin, mutta hänen tyttärensä Ivanka Trump johti miehensä Jared Kushnerin kanssa 250 henkilön delegaatiota, jossa oli mukana varaulkoministeri, senaattoreita, kongressin edustajia, virkamiehiä sekä kristittyjä ja juutalaisia johtajia.

Suurlähettiläs David Friedmanin juontama tilaisuus olikin varsin juhlava ja monet yleisön joukossa olivat silminnähden liikuttuneita. Yleisö innostui usein taputtamaan ja monesti koko joukko nousi seisomaan suosiota osoittaakseen.

Ivanka Trump julisti USAn suurlähetystön Jerusalemissa avatuksi ja hänen miehensä Jared Kushner, Valko-Venäjältä holokaustista selviytyneiden isovanhempien lapsenlapsi, piti sisällökkään puheen, kuten myös Israelin presidentti Rivlin ja pääministeri Netanyahu, joka lopetti puheensa sanoihin: ”Mikä mahtava ja kunniakas päivä! Muistakaa tämä hetki!” Sitten Netanyahu osoitti sanansa Trumpille: ”Presidentti Trump, tunnustamalla historian sinä olet tehnyt historiaa. Me kaikki olemme syvästi liikuttuneita. Me kaikki olemme syvästi kiitollisia.”

Eri puheissa tuli esille monta kertaa Amerikan ja Israelin läheinen ystävyys ja se, että USA tunnusti ensimmäisenä Israelin valtion 14.5.1948 ja nyt Yhdysvallat on jälleen ensimmäisenä siirtämässä suurlähetystönsä Jerusalemiin.

Eri puheissa tuli myös usein esille suuri arvostus sen tähden, että mitä presidentti Trump lupasi joulukuussa 2017, sen hän myös piti.

Monet puhujat, kuten myös videotervehdyksen lähettänyt presidentti Trump, kiinnittivät huomiota myös siihen, että Israel on suvereeni valtio, jolla on oikeus itse päättää pääkaupunkinsa sijainnista, kuten kaikki muutkin itsenäiset maat.

Suurlähetystö aloittaa toimintansa Arnonan esikaupungissa olevissa nykyisissä konsulaatin tiloissa, mutta tarkoituksena on rakentaa aivan uusi lähetystörakennus lähivuosien aikana.

Jerusalemin pormestari Nir Barkat ilmoitti, että uuden USAn suurlähetystön lähellä oleva aukio nimetään presidentti Donald Trumpia kunnioittaen Yhdysvaltojen aukioksi. ”Aukion nimeäminen tällä tavalla on meidän tapamme osoittaa rakkautta ja kunnioitusta presidentille ja Amerikan kansalle, joka pysyy aina Israelin tukena”, pormestari sanoi.

Myös The Mikdash Educational Center –niminen uskonnollinen järjestö on halunnut kunnioittaa Trumpia teetättämällä 1000 kpl temppeliraha-nimistä hopeoitua kolikkoa, jossa on Trumpin, Kyyroksen ja temppelin kuva. Kyyroshan oli se Persian (nykyinen Iran) kuningas, joka salli 2500 vuotta sitten juutalaisten palata Babylonian vankeudesta takaisin kotiinsa Juudaan ja Jerusalemiin. Kolikon voi tilata osoitteesta https://store13553304.ecwid.com/ lahjoittamalla Mikdash Educational Centerille vähintään 50 dollaria.

Euroopan unioni halusi tuomita suurlähetystön siirron Jerusalemiin, mutta onneksi Unkari, Tshekki ja Romania estivät vastalauseellaan tuomitsemisen.

Guatemala tulee pian seuraamaan Yhdysvaltojen esimerkkiä ja avaa oman suurlähetystönsä Jerusalemin Malhassa ylihuomenna 16.5.2018. Myös Paraguay on ilmoittanut siirtävänsä suurlähetystönsä Jerusalemiin toukokuun loppuun mennessä.

Arabit ovat vastustaneet USAn suurlähetystön siirtämistä Jerusalemiin ja ovat järjestäneet tänään ”raivon päivänä” väkivaltaisia vastalausehyökkäyksiä Gazassa ja eri puolilla Israelia. Tämän hetkisten tietojen mukaan Gazassa on jo 43 kuollutta ja yli 2000 haavoittunutta ihmistä.

Israelin ulkoministeriö julkaisi Amerikan suurlähetystön Jerusalemiin muutosta tervetuloa toivottavan GIF-videon: https://www.facebook.com/IsraelMFA/videos/10155640339196317/.

Kuvassa suurlähettiläs David Friedman USAn suurlähetystön avajaisjuhlassa 14.5.2018 Jerusalemissa.

13.5.2018

Israel-raportti 76

Israel voitti euroviisut

Israelin 25-vuotias Netta Barzilai voitti viime yönä 13.5.2018 Portugalin Lissabonissa pidetyt Eurovision laulukilpailut kappaleella Toy (leikkikalu) saaden tuomaristolta ja yleisöltä yhteensä 529 pistettä.

Voiton jälkeen Netta sanoi: ”Olen niin onnellinen, kiitos paljon, kiitos, että valitsitte erilaisuuden, minä rakastan maatani, ensi kerralla Jerusalemissa, kiitos Eurooppa!”

Doron Medalien ja Stav Begerin tekemä laulu haluaa antaa voimaannuttavaa tukea alaspainetuille ja erilaisille naisille, etteivät he ole pahojen poikien leikkikaluja, mutta ei vain naisille, vaan samalla kaikille syystä tai toisesta syrjityille, joille on joskus sanottu, etteivät he ole tarpeeksi hyviä. Kappaleen innoituksena on selvästi toiminut viime aikojen Me too –kampanja.

Netta tietää, mistä hän laulaa, koska hän on ollut koko ikänsä kiusattu ulkomuotonsa takia eikä hän ole ollut missään asiassa suosittu.

Nyt Netta on supersuosittu, mistä hän on luonnollisesti hyvin iloinen ja kiitollinen.

Netta ja hänen ryhmänsä pitivät kovasti Suomen Saara Aallon kappaleesta, joka ei kuitenkaan menestynyt kilpailussa. Netta pitää myös kovasti lapsuudessaan televisiossa katsomistaan muumeista ja haluaisi tulla jonain päivänä käymään Suomen Naantalissa sijaitsevassa Muumimaailmassa.

Israelissa Netan voitto on herättänyt suurta iloa ja huomiota pääministeri Benjamin Netanyahua myöten, joka saapui tämän aamun hallituksen kokoukseen matkimalla käsillään kanansiipien liikkeitä ja sanomalla toimittajille normaalin Boker tovin (hyvää huomenta) sijasta Boker toy (hyvää leikkikalua). Netanyahu lähetti Netalle viestin: ”Sinä toit kunniaa Israelille. Sinä olet Israelin loistavin suurlähettiläs.”

Israel oli mukana euroviisuissa ensimmäisen kerran v. 1973 ja on voittanut aiemmin euroviisut kolme kertaa eli vuosina 1978 (Ah-Bah-Nee-Bee), 1979 (Halleluja) ja 1998 (Diva).

Monet ovat ihmetelleet, miksi Israel on mukana Eurovision laulukilpailussa, vaikka maa ei kuulu Eurooppaan. Pääsyy on se, että Israelia ei hyväksytä mukaan oman maanosansa Aasian laulukilpailuun. On sen tähden hyvä asia, että Israel saa kilpailla Euroopan maiden kanssa.

Toinen syy on se, että euroviisut järjestää Euroopan televisio- ja radioliitto EBU, johon Israelin vastaava IBA-liitto kuuluu. EBUlla on siis jäseninä myös Euroopan ulkopuolisia maita kuten Israelin lisäksi myös Algeria, Egypti, Libanon, Tunisia, Marokko, Libya ja Syyria. Esim. Marokko oli euroviisuissa mukana v. 1980. Ja tänäkin vuonna mukana oli Eurooppaan kuulumaton Australia, joka oli ensimmäisen kerran kisoissa v. 2015.

Noin 25 miljoonaa katsojaa todisti Israelin voittoa. Minäkin katsoin ohjelmaa isäntäväen kanssa täällä Itä-Jerusalemissa. Rehellinen ollakseni en pitänyt Netan kappaleesta musiikillisesti, mutta sanat olivat toki sympaattiset ja kannatettavat.

Olin kuitenkin hyvin iloinen Israelin voitosta, koska tällä maalla on muutoin murheita ja kansainvälistä vastustusta vaikka kuinka paljon. On siksi ilahduttavaa, että kaltoin ja epäoikeudenmukaisesti varsinkin mediassa kohdeltu Israel saa edes joskus suosiota.

Kuvassa v. 2018 euroviisuvoittaja Israelin Netta Barzilai.

12.5.2018

Israel-raportti 75

Abu Ghosh

Jad Hashmonan jälkeen kävin eilen myös lähellä olevassa Abu Ghoshin kylässä, joka on 10 km länteen Jerusalemista oleva 7000 asukkaan palestiinalainen paikallishallintoalue.

Paikalla on ollut asutusta jo 7000 eKr., joten se on yksi varhaisimpia ihmisasutuksia Israelissa.

Abu Ghoshin klaani, josta paikkakunta on saanut nimensä, saapui alueelle 1500-luvulla. Heidän alkuperästään on eri käsityksiä. Toiset puhuvat tsetseeneistä, toiset taas inguuseista. Joka tapauksessa he eivät olleet arabeja, kuten eivät heidän jälkeläisensäkään tänään, vaan ilmeisesti Pohjois-Kaukasukselta tulleita muslimiheimoja.

Alueen vanha arabialainen nimi oli Qaryat al ’Inab (viinirypäleiden kylä), mikä on sama kuin Raamatussa mainittu Kirjat Jearim (metsien kylä), jossa Herran liitonarkki oli Samuelin aikana 20 vuoden ajan.

Abu Ghosh on tullut tunnetuksi Israelille ystävällisenä kylänä, jossa eri tavalla uskovat voivat elää rauhassa rinnakkain. Tämä ystävyys alkoi 1900-luvun alussa, jolloin Abu Ghoshin muslimijohtajat olivat yhteistyössä siionistijohtajien kanssa, mikä jatkui koko brittimandaatin ajan.

Samoin kävi Itsenäisyyssodan aikana v. 1948. Kun 36 arabikylää sulkivat Jerusalemiin vievän tien, pysyi Abu Ghosh neutraalina ja itse asiassa auttoi useasti pitämään tien auki juutalaisten autosaattueille. Lisäksi Abu Ghoshin asukkaat antoivat israelilaisille monenlaisia tarvikkeita.

Abu Ghoshissa on kaksi kirkkoa, ristiretkeläiskirkko vuodelta 1140 ja Neitsyt Marian kirkko, jonka katolla on iso Marian patsas Jeesus-lapsi sylissään. Ristiretkeläiset pitivät paikkaa Raamatussa mainittuna Emmauksena ja Marian kirkon uskotaan olevan juuri sillä paikalla, jossa liitonarkki oli 20 vuotta, kunnes kuningas Daavid toi sen Jerusalemiin.

Abu Ghoshissa on kaksi moskeijaa, vanha historiallinen moskeija keskustassa ja uudempi v. 2014 valmistunut neliminareettinen Israelin suurin moskeija Akhmad Kadyrov, jonka rakentamisen maksoi Tsetsenian hallitus.

Lähellä Abu Ghoshia ja ykköstietä on myös merkillinen nähtävyys, Elvis-ravintola, joka on kuin pala Amerikkaa keskellä Israelia. Ravintolassa on ulkona ja sisällä lukuisia Elvis-patsaita ja valtavasti ”Kuninkaan” kuvia. Kun astuin sisälle, Elviksen samettinen ääni tavoitti korvani jo ovella. Paikassa käy Elvis-faneja ja muita turisteja kaikkialta maailmasta.

Abu Ghoshissa on myös suosittuja ruokapaikkoja, joissa varsinkin israelilaiset käyvät mielellään. Minäkin kävin yhdessä ravintolassa syömässä kebabin ranskalaisilla ja hyvää oli.

Alemmassa kuvassa Abu Ghoshin uusi moskeija Akhmad Kadyrov.

Ylemmässä kuvassa lähellä Abu Ghoshia oleva Elvis-ravintola.